Vapaa lentämään

Vapaus tuntuu keveytenä koko keholla. Vapaus on virtausta, elämän flowta parhaimmillaan. Virtaan antautumista pelotta, viisveisaamista turhista rajoitteista tai draamoista. Vapaus on siivet, joilla nousemme omiin korkeuksiimme ja ilo, joka tuntuu sielussa saakka.

Olen usein tuntenut olevani kahlittu. Kahlittu olosuhteisiin, yhteiskunnan vaatimuksiin, ystävien tai perheen odotuksiin. Mikään näistä ei kuitenkaan todella voi kahlita minua, ainoastaan minä itse voin itseni vangita. On hurjaa oivaltaa peiliin katsoessaan, millaisen vankilan on itselleen oman päänsä sisälle aikojen saatossa rakentanut.

Olen kokenut tulleeni vangituksi muiden ihmisten taholta, tuntenut muiden asettamia rajoja minulle ja pelossani ja pienuudessani mukautunut niihin. Yhtälailla olen ollut läheisissä ihmissuhteissani vangitsijan roolissa, olen omasta pelostani käsin halunnut rajoittaa ja hallita toista. Molemmissa rooleissa on oman ymmärrykseni mukaan kyse pelosta. Pelosta etten ole tarpeeksi arvokas, tarpeeksi rakastettu, tarpeeksi sitä tai tätä. Olen hylätty ja arvoton, jos en mukaudu. Olen muiden armoilla, jos en voi hallita tilannetta tai toista ihmistä ja lisäksi on aina se riski että sattuu. Sattuu pirskatisti, jos luottaa ja tuleekin petetyksi ja hylätyksi.

Kotrollointi vie meidät kauas vapaudesta. Sen lisäksi, että rakennamme vankilaa muille, kasaamme samalla tukevia, paksuja muureja sisällemme. Näennäinen suoja ja turva, joka tulee minun ja muiden väliin. Aitoa yhteyttä ei voi kuitenkaan löytää muurien suojasta. Ja saattaa olla, että tulee päivä, jolloin joudumme valitsemaan. Joko pidän muurini tai pidän rakkaan ihmisen elämässäni. Mutta kun vapautat itsesi ja toisen, voi yhteinen lento kohti korkeuksia alkaa.

On sisäisiä muureja, joita itse rakennamme itsellemme muita kontrolloiden ja on kahleita, joilla muut meidät vangitsevat. Luulen, että olen saavuttanut pisteen, jossa olen tullut allergiseksi kaikelle kahleiden kilinälle. Reagoin rajusti pienimpäänkin tunteeseen siitä, etten itse saa tehdä päätöksiä oman mieleni mukaan. Olen ollut mukautuja lähes koko elämäni ja tullut pisteeseen, jossa riittää. Ei enää. Minä päätän omasta elämästäni ja olen vapaa.

Tunnen kahleiden läheisyyden keholla puristavana tunteena, vähän kuin olisin kokovartalokipsissä. Mieli reagoi ärsyyntymällä ja hyökkäämällä, välillä ehkä vähän liioitellustikin. Saatan kokea menettäväni vapauteni mitä hassuimmissa yhteyksissä ja purnata pitkään ja hartaasti sääntöjen ja rajoitusten älyttömyydestä tai tunteesta, että joku rajoittaa vapauttani. Olen valmis tekemään paljon töitä asioiden eteen tai venymään, niin kauan kunhan saan itse määritellä mitä teen, milloin teen ja kenen kanssa teen.

Vapaus on kevyt, ihana tunne. Ilmassa leijaileva höyhen, taivaalla liihotteleva lintu, kukkaniitty, tähtitaivas, pärskyävä meri ja villisti laukkaava hevonen. Vapaus on päämäärä, jota kohti haluan ehdottomasti kulkea. Kun olen vapaa, olen onnellinen ja voin hyvin. Ja vaikka tippuisin alas lentäessäni kohti vapautta, ja kohtaisin pettymyksiä matkallani, olen vapaa nousemaan siivilleni aina uudestaan.

Mikä sinua kahlitsee tai mikä sinut saa kontrolloimaan muita ihmisiä? Uskallatko lähteä matkaamaan omien pelkojesi taakse kohti vapautta? Miltä tuntuisi vapautua omasta vankilastasi ja lähteä lentoon hymy korvissa saakka? Mikä on se este, joka sinun tulisi ylittää, jotta olisit askeleen lähempänä vapautta? Entä jos pyyhkisit pölyt siivistäsi ja lähtisit harjoittelemaan lentoa kanssani.

Just living is not enough… one must have sunshine, freedom and a little flower.
(Hans Christian Andersen)

Reseptinä rohkeus

                                                                                        Kuva: Niina Vehmaa

Hihuli hei, huolta nyt ei, merimies näin käy merta päin. Mikki Hiiri merihädässä lastenlaulu alkoi kuulua sisäisistä kaiuttimistani yllättäen aika monen kymmenen vuoden jälkeen. Pohdiskelin pelkoja ja rohkeutta autolla ajaessani ja jostain tuo vanha lastenlaulu pölähti mieleeni. Samalla reissulla pohdintojeni keskelle tupsahti tienvarsimainos, josta ehdin huomata vain jättimäisen tekstin: reseptinä rohkeus.

Ymmärsin olevani omalla pelkojen voittamis -matkallani tällä kesäisellä yhdistetyllä Ikea ja lapsen haku korisleiriltä autoreissullani. Siitä lähtien kun sain ajokorttini reilut 20 vuotta sitten, olen vältellyt moottoritiellä ajoa, koska moottoritiet ja etenkin ohitustilanteet laukaisevat minulla joskus paniikkikohtauksen. Ei ole hauskaa eikä turvallista kellekään, kun kuljettajan näkö alkaa sumentua, kädet hikoilla ja sydän pomppia rinnasta ulos 120 km tuntivauhdissa

Tänään ajoin 500 kilometrin matkan pääosin moottoritietä, ohituskaistalla viihtyen ja itseeni luottaen. Vitsi miten ylpeä olin itsestäni. Ihan yksin en tällä sankarimatkallani ollut, mieheni oli mukana kartturin ja Ikea sherban roolissa, mutta koska hän ei omista ajokorttia, ei häntä varsinaisesti voi laskea mukaan ajovahvuuteen. Niinpä koko hurja moottoritieseikkailu oli vain ja ainoastaan minun varassani.

Tiedän toki, että samainen asia on suurimmalle osalle ihmisistä ihan arkipäiväinen juttu, mutta samalla tein jotain, joka minulle henkilökohtaisesti oli huisin rohkeaa. Ja siinä se jutun juju piileekin, jokainen meistä on oman elämänsä Mikki Hiiri ja käy kohti omia suuria seikkailujaan ja pelkojaan. On turha verrata muihin, vain sinä itse voit tietää minkä verran rohkeutta mihinkin asiaan tai tilanteeseen tarvitset.

On ihmisiä, jotka purjehtivat yksin maailman ympäri tai harrastavat vapaahyppyä ja syvänmeren sukellusta, ja on niitä, joille rohkeinta koskaan on astua siihen hemmetin purjeveneeseen tai hypätä nenästä kiinni pitäen alas laiturilta. Väitän kuitenkin, että molemmilla ihmisryhmillä on ihan samanlaiset mahdollisuudet nauttia elämästä ja elää rohkeasti, toisille meistä siihen vain riittää vähempi.

Pohdittaessa elämän rohkeimpia tekoja tai päätöksiä, liittyvät ne lopulta monesti rohkeuteen kuulla sisintään. On rohkeaa jättää työ, joka ei tunnu hyvältä, lähteä huonosta parisuhteesta, toteuttaa oma suuri unelmansa tai tehdä jotain, mikä pelottaa, mutta mistä on aina haaveillut. On myös rohkeaa uida vastavirtaan ja olla hankala ihminen, jos oman sisimmän kuuleminen niin joskus vaatii.

Rohkeutta on monenlaista ja rohkea on se, joka peloistaan huolimatta kohtaa elämän ja maailman joka päivä uudelleen. Joskus ehkä vähän epävarmana ja tärisevänä, mutta kohtaa kuitenkin. Viisasta on myös ymmärtää, milloin pelottaa liikaa. Aina on oikeus vetäytyä tilanteesta ja altistaa itseään pelolle vähitellen, jos tuntuu että oma sietokyky ylittyy tällä kertaa. Onnistumisen kokemukset syntyvät pienistä erävoitoista, eikä haittaa vaikka välillä ottaisikin vähän takapakkia.

Pelot, jotka hallitsevat jokapäiväistä elämää ja joiden vuoksi joudumme luopumaan asioista, ovat juuri niitä, joita meidän on tarpeen työstää. Samoin kaikki ne pelot, jotka ovat unelmiemme tiellä. Ei suotta sanota, että suurin kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Jos aina tekee samoja turvallisia asioita ja kulkee samoja turvallisia polkuja pitkin, kuinka mikään voisikaan muuttua.

On myös tärkeää löytää itselleen sopivia apukeinoja, kun astelee rohkeuskumppareissaan omalla maailmanvalloitusmatkallaan. Hädän hetkellä hengityksen rauhoittaminen ja tiedostaminen, sisäinen lempeä ja rohkaiseva puhe, kehon painelu ja ylipäänsä kaikki, mikä tuo sisäisestä pelkopuheesta tähän hetkeen, ovat toimivia juttuja. Ne vaativat toimiakseen toistoja ja sinnikkyyttä, mutta kun oppii rohkaisemaan ja rauhoittamaan itseään, on jo pitkällä rohkeuden tiellä.

Ethän jätä rohkeuttasi käyttämättä <3

Rakkausjuttuja

Palasin hetki sitten takaisin teinivuosiini kun auton radiosta alkoi soida Whitney Houstonin The Greatest Love of All. Olin suuri Whitney-fani teininä, vaikken aina ymmärtänytkään biisien sanomaa, enkä etenkään sitä, että laulun mukaan suurinta rakkautta olisi rakastaa itseään. Teiniminä ei antanut suurta arvoa ajatukselle itsensä rakastamisesta tai edes ymmärtänyt mitä se voisi tarkoittaa, mutta romanttisesta rakkaudesta haaveilin jatkuvasti sydämen kuvat silmissä kiiltäen.

Nyt aikuisena naisena kuunneltuna laulu ja sen sanoma upposivat suoraan ytimeen. Jotain on siis todistettavasti tapahtunut ja muuttunut minussa 30 vuoden aikana. Enää rakkaus itseä kohtaan ei tunnukaan tylsältä ja kaukaiselta käsitteeltä. Käsitykseni rakkaudesta on laajentunut ja saanut lisää värejä. Rakkauteeni on tullut lisää tilaa ja avaruutta, lempeyttä ja hyväksyntää. Rakastan myös epätäydellisyyttä ja rakastan, vaikka en aina tykkäisikään. Rakkauden rinnalla saa olla muitakin tunteita, eivätkä ne hukuta rakkautta alleen. Ja mikä kaikkein tärkeintä, ymmärrän, että on minun tehtäväni rakastaa itseäni.

Synnymme kaikki arvokkaina ja suurimman mahdollisen rakkauden arvoisina, mutta monesti elämän varrella kohtaamme vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, jotka saavat meidät uskomaan muuta. Kaikkein tärkein juttu täällä maan päällä onkin löytää rakkaus itsestään ja ymmärtää olevansa arvokas ja rakkauden arvoinen ihan vain olemalla olemassa. Silloin mikään ulkopuolinen tapahtuma tai kukaan toinen ihminen ei voi sitä meiltä viedä tai saada meitä uskomaan muuta.

Kuten suurin osa meistä, olen lähes koko elämäni etsinyt rakkautta kaikkialta itseni ulkopuolelta, etenkin parisuhteista. Joskus rakkautta etsii hyvinkin epätoivoisesti, ja on valmis unohtamaan itsensä, jotta saisi tuntea tuota tunnetta ja näennäistä turvaa, jota rakkaudeksi kuvittelee, mutta joka ei sitä ehkä olekaan. Saattaa ripustautua toiseen ihmiseen ja odottaa toisen pelastavan kaikelta pahalta. Parisuhde on ihana juttu, kunhan osaa myös rakastaa itseään. Parhaillaan parisuhde on rakkaudellinen kumppanuus kahden itsensä hyvin tuntevan ja itseään ja toisiaan arvostavan ja rakastavan ihmisen välillä.

Vaikka romanttinen rakkaus on äärettömän ihana asia, on suurinta rakkautta opetella rakastamaan itseään. On kuitenkin äärimmäisen vaikea rakastaa itseään täysin, kaikkia niitä pimeitä ja syvälle painettuja pelkoja ja kateuden tai vihan tunteita myöten. Meihin jokaiseen mahtuu niin paljon elettyä elämää, syviä haavoja, tunteita, joita emme uskalla kohdata täysin tai hulluutta, jota ei saa näyttää. Tuntuu suurelta mysteerilta kuinka syleillä rakkaudella kaikkea tuota itsessään.

Niinkuin kaikissa isoissa asioissa, tässäkin pätee sama viisaus, vähän kerrallaan. Ei voi olettaa tai vaatia itseltään rakastavansa itseään täysin, tässä ja heti ja nyt. Mutta voi tutustua itseensä ajan kanssa ja löytää joka päivä hippusen enemmän rakkautta itseään kohtaan. Jutella itselleen rakkaudella, olla oma paras ystävänsä ja tsempata itseään lempeästi tarpeen tullen. Voi viedä itsensä paikkoihin, joissa on hyvä olla ja hakeutua niiden ihmisten seuraan, jotka saavat hymyilemään ja tuntemaan itsensä arvostetuksi. Voi löytää vaikeina hetkinä ymmärrystä kaikkia tunteitaan kohtaan ja kertoa itselleen, että ne kuuluvat tähän juttuun nimeltä ihmiselämä.

Rakkaus on kaikkein korkein energian muoto ja lopulta kaikessa on kyse vain siitä, puhtaasta rakkaudesta. Kun kaikki muu kuoritaan ympäriltä pois, jää jäljelle elämän ydinolemus, rakkaus. Pelko on rakkauden vastavoima ja mitä enemmän kykenemme päästämään irti peloistamme, sitä enemmän saamme kylpeä rakkauden energiassa. Kuorimme itsemme ympäriltä kerros kerrokselta turhia kuonakerroksia, pelkoja, vihaa, ja kaunaa, kunnes lopulta jäljellä on rakkautta säteilevä sisimpämme. Se ihana ydinolemuksesi, johon aiemmin olet ehkä saanut kosketuksen hetkittäin ja josta käsin saat elää elämääsi yhä enemmän, kun aidosti kohtaat itseäsi.

Mitä jos tänään olisit itsellesi erityisen kiltti, lupaisit pitää huolta itsestäsi ja kertoisit itsellesi, kuinka paljon arvostat ja rakastat itseäsi.

Haleja,
Essi

I decided long ago, never to walk in anyone’s shadows
If I fail, if I succeed
At least I’ll live as I believe
No matter what they take from me
They can’t take away my dignity
Because the greatest love of all
Is happening to me
I found the greatest love of all
Inside of me
The greatest love of all
Is easy to achieve
Learning to love yourself
It is the greatest love of all

Whitney Houston/ The Greatest Love of All

Millaisen version itsestäsi kuljetat vuoteen 2018?

Kokoonnuimme joulun jälkeen ystäväporukalla illanviettoon ja jossain vaiheessa keskustelu siirtyi siihen, millaisia omituisia tapoja tai mieltymyksiä kullakin meistä on. Niihin pikkujuttuihin, jotka tekevät minusta minut ja sinusta sinut, inhimillisen, vähän oudon ja aidon ihmisen. Paljastukset olivat aika kesyjä, mutta oli jotenkin vapauttavaa puhua niistä asioista, joita yleensä vähän hävetään tai piilotellaan. Innostuin asiasta niin, että aloin huutelemaan ääneen myös muiden omituisuuksia, mikä oli jälkikäteen ajateltuna ehkä hieman noloa. Onnekseni ainakaan vielä kukaan ei näytä poistaneen minua kaverilistaltaan.

Oma omituisuuteni ja häpeän aiheeni on kuluneena syksynä ollut hääpukuohjelmien katsominen. Mitä väsyneempi olen, sitä useamman jakson tuijotan ruudulta putkeen. Ohjelmissa ihan vaan valitaan hääpuku ammattilaisen opastuksella ja läheisten toimiessa makutuomareina. Toisessa versiossa kilpaillaan morsiamen äidin tuunatun hääpuvun ja uuden puvun välillä. Äiti yleensä syyllistää parhaansa mukaan tulevaa morsianta valitsemaan oman pukunsa ja kyynelehtii isosti ja morsian lopulta päättää kumman hän valitsee. Toivon lähes aina että sen uuden.

Näin siis olen viettänyt tuntitolkulla omaa arvokasta aikaani syksyn aikana, en meditoiden tai ulkoillen, en edes kirjaa lukien, vaan sohvalla hömppää katsoen ja välillä suklaata syöden. Mutta joskus ei vaan jaksa muuta. Ja se on se juttu, joka tekee minusta inhimillisen, ehkä vähän myös laiskan, mutta aidon. En ole täydellinen, eikä minun tarvitse yrittää näytellä yli-ihmistä kellekään. On paljon helpompaa olla ihan vaan oma aito itsensä, kuin käyttää energiaansa kultakuorrutetun julkisivun rakentamiseen ja ylläpitoon.

Ensi vuoteenkin haluan kuljettaa aidon ja inhimillisen minäni, mutta matkan varrelle voisin jättää vanhaa tunnekuormaa, mustasukkaisuuden ja kateuden tunteita ja vanhaa ilmaisematonta vihaa, joka tuntuu välillä poksahtelevan kehossani edelleen. Mukaani matkakumppaneikseni ensi vuoteen haluaisin ilon ja vähän lisää vahvaa ja eteenpäin vievää asennetta, rohkeutta ja rentoutta ilmaista itseäni paremmin sekä mielenrauhaa, jota ei koskaan voi olla liikaa. Rakkaus kulkekoon matkassa myös edelleen, aina ja iankaikkisesti.

Olen varautunut henkisesti jättämään hääpukuohjelmat ensi vuonna vähemmälle ja panostamaan enemmän juttuihin, jotka tuovat minulle iloa ja joissa minulla on myös aktiivisempi rooli. Osallistun kyllä aktiivisesti ja intohimoisesti myös pukujen valintaan kotisohvalta, mutta olen alkanut epäillä että liika on liikaa, myös hääpukuja. Yksi tulevan vuoden uusista asioista on aikuisbaletti, joka on ollut haaveeni jo monta vuotta, ja nyt viimein alkaa uusi ryhmä, joka sattuu sopivasti ainoalle vapaalle illalleni. Toivon, että siitä tulisi uusi ja iloa tuottava harrastus ja toivon, että saisin ihanista ihanimmat balettitossut. Ei haittaa vaikka näyttäisin kornille vatsamakkaroineni ja puolittaisine lonkanavauksineni, voin silti mielessäni olla maailman sulavaliikkeisin ja kaunein ballerina aina hetken verran. Ja kuka tietää, ehkä juuri korni on uusi musta vuonna 2018.

Se, mitä haluan sinulle sanoa, on, että ole oma itsesi. Pienet omituisuutesi tekevät sinusta sinut, eikä kukaan ole yhtä hyvä sinuna. Jos yrität olla jotain muuta, ei se toimi, ei sitten yhtään. Jätä kuluneen vuoden mukana pois turha murina ja pingotus, jätä epäilykset siitä oletko riittävä tai miltä näytät muiden silmissä. Tee ensi vuonna enemmän asioita, jotka tuovat sinut lähemmäs itseäsi ja tuottavat hyvää fiilistä. Ota uusi vuosi vastaan pää pystyssä ja sydän auki ja anna vuoden 2018 puhaltaa raikkaita uusia tuulia, jotka otat rennosti ja iloiten vastaan. Vuosi tulee tuomaan mukanaan sekä säkenöivää onnea että vaikeampia juttuja meille kaikille, mutta kun pysyy synkassa itsensä kanssa, selviää mistä vaan.

*****************************************************************************************

Anna minun vastaanottaa rohkeasti kaikki onni ja runsaus, jotka tielleni sattuvat.
Anna vaikeuksien muuntua kasvun siemeniksi ja viedä minua eteenpäin.
Anna rakkauden murtaa kaikki panssarini ja tulla osaksi minua.
Anna mieleni löytää tämä hetki ja rauha aina uudelleen.
Anna minun olla rohkeasti ja ylpeästi oma itseni ja levittää valoani minne ikinä kuljenkin.

Säkenöivää Vuotta 2018!
Essi

Valitsen

Life is choice. All day, everyday. Who we talk to, where we sit, what we say, how we say it. And our lives become defined by our choices. It’s as simple and as complex as that. And as powerful.  -Louise Penny

Tyttö näkee edessään punaisen huivin, joka on tarttunut puunoksaan ja heiluu hitaasti tuulessa. Pitäisikö hänen ylittää tie ja mennä huivin luo, vai pitäisikö hänen kääntyä takaisin ja palata kotiin. Jos tyttö valitsee huivin, hän tapaa tulevan aviomiehensä irroittaessaan huivia oksalta. Jos hän palaa kotiin, hän juo yksin iltateensä ja miettii kuinka kiva olisi tavata joku. Ehkä hän tapaa tulevan aviomiehensä viikon päästä, vaikka valitsisikin tällä kertaa palata kotiin. Tai ehkä tuleva aviomies onkin joku toinen, jonka hän tapaa myöhemmin.
Elämä on vähän samanlaista kuin lastenkirjassa, jossa valitaan sivu 15, jos halutaan tytön menevän huivin luo tai sivu 21, jos halutaan hänen palaavan kotiin. Meillä on valta valita kummin vain ja luomme elämäämme jatkuvasti omilla valinnoillamme.

Uskon vahvasti sielunsuunnitelmaan, siihen, että meillä on joku missio tänne tullessamme. Jos valitsemme kuulla sieluamme ja kulkea sen osoittamaa polkua, välillä ehkä mutkan kautta poiketen, olemme oikealla polulla ja johdatuksessa ja koemme elävämme rikasta ja hyvää elämää. Mutta yhtä vahvasti uskon myös valinnanvapauteen. Meillä on joka hetki vapaus valita ja valinnoillamme muovata elämäämme. Voimme valita elää kuulematta sielunsuunnitelmaamme, kukaan ei pakota meitä siihen. Meitä voidaan ohjailla kauniisti oikeaan suuntaan, välillä ehkä potkia kunnolla päähänkin, jotta ymmärtäisimme vaihtaa kurssia, mutta pakko ei ole. Valitsemme lopulta itse millaiseksi elämämme muodostuu niistä olosuhteista käsin, jotka meille on annettu. Voin valita katkeroitua kohtaamistani vaikeuksista tai voin valita etsiä apua ja löytää asioista tarkoituksen ja kasvun näkökulman. Samoin voin valita olla kiitollinen siitä hyvästä, joka minulla jo on ja saada sen kautta lisää hyviä asioita elämääni. Kannattaa siis valita tarkkaan ja välillä pysähtyä pohtimaan, millaisia valintoja elämässään haluaa tehdä.

Luin juuri ihan äärimmäisen koukuttavan kirjan, jossa päähenkilö, 40-vuotias nainen, menetti muistinsa ja kymmenen viimeistä vuotta elämästään kaatuessaan ja lyödessään päänsä. Hän ei muistanut lapsiaan, eikä meneillään olevaa avioeroaan, ei mitään kymmenen viimeisen vuoden ajalta. Nainen luuli olevansa raskaana ja odottavansa esikoistaan ja muisti vain olevansa äärimmäisen rakastunut aviomieheensä. Hänelle alkoi selvitä, että hänestä oli tullut nainen, joka hän ei halunnut olla. Samoin ihmiset hänen ympärillään olivat muuttuneet, elämän valinnat ja pettymykset, ristiriidat, pelot ja surut olivat tehneet heistä katkeria, itsekkäitä, kiireisiä, tylyjä, rahaa ja valtaa tavoittelevia, kiukkusia suoriutujia. Ja samalla he olivat yhä samoja ihmisiä kuin ennenkin, jokainen kaipasi rakkautta, yhteyttä muihin. Muistinmenetys vei pois kaiken katkeruuden ja vihan naisen mielestä ja lopulta se muutti kaikkien elämää kauniilla tavalla.

Meillä on aina mahdollisuus tarvittaessa vaihtaa suuntaa, valita toisin. Löytää sisältämme sielun kuiskaukset, sisäinen kompassimme. Voi olla että alkuun kuiskaukset kuuluvat ihan hiirenhiljaa, pieninä sielun läpätyksinä. Mutta mitä useammin käännymme kuulemaan sisintämme ja luottamaan sen ohjaukseen, sitä helpommaksi se käy. Vähän niinkuin polku, jota kuljemme usein, tulee ajan kanssa yhä näkyvämmäksi ja helpommaksi kulkea. Tuttua polkua on helppo kulkea ja askeleet käyvät varmemmiksi joka kerta. Jos et pidä siitä ihmisestä, joksi olet tullut, voit aina valita toisin. Voit valita tänään tehdä jotain eri tavalla. Asiat muuttuvat vain, jos valitsemme tehdä toisin, nähdä asiat toisin, valitsemme aloittaa muutoksen, alkuun vaikka kuinka pienen tahansa.

Eikä vääriä valintoja edes taida olla, sinun elämäsi on sinun elämäsi ja valintasi johtavat aina johonkin. Jollain hetkellä väärältä tuntuva valinta voi myöhemmin osoittautua siunaukseksi. Voi olla että pääset samaan lopputulokseen siirtymällä sivulle 16 tai valitsemalla sivun 56, reitti vain on hieman erilainen matkan varrella ja toinen tie saattaa kiertää, mutta ehkä maisemat matkan varrella ovat sen arvoiset. Ja jos valitset olla kääntämättä sivuja ollenkaan, sekin on valinta. Sinun elämäsi, sinun sääntösi. Jos kuitenkin ajatellaan että tehtävämme täällä olisi kehittyä ihmisinä ja elää pääsääntöisesti rakkaudesta käsin, voi olla että seuraavassa elämässä saat kääntää hieman useamman sivun, jos nyt et edes aloita kirjaa. Kuka tietää.

Itse olen tänä syksynä tuntenut kääntäneeni itseni väärälle sivulle, jollekin sivuraiteelle, joka tekee minut väsyneeksi ja ärtyneeksi. Täytin juuri 41-vuotta ja mietin, että voisin valita viettää seuraavat 40 vuotta (tai toivottavasti 60 vuotta) hyvää elämää. Tähän asti olen lähinnä harjoitellut. Se on ollut antoisaa, mutta paikoittain vähän kivuliasta. Sellaista kai kasvun kuuluu ollakin. Mutta nyt haluaisin valita hyvää ja helpompaa, se sopisi minulle loistavasti. Joten aloitin pienillä valinnoilla, kävelen töihin ja kauppaan aina kun mahdollista, en jätä omaa joogaharjoitustani siksi että joku muu asia olisi tärkeämpi, syön hyvän aamiaisen, olen kiitollinen jostain joka päivä, en ohita itseäni. Toisin sanoen, valitsen minut. Olen hyvä itselleni ja kuuntelen omia todellisia tarpeitani. Ja tiedätkö, olen voinut paljon paremmin noiden pienten valintojen ansiosta jo ihan lyhyessä ajassa. Luo myös turvallisuuden tunnetta kokea, että voin oikeasti valinnoillani vaikuttaa elämäni laatuun ja tehdä siitä paljon parempaa. On eri asia tietää mielessään mitä pitäisi tehdä, kuin oikeasti tehdä ja kokea muutos.

Kun valitsen itseni terveellä tavalla yhä uudelleen, valitsen elämän, annan elämälle tilaa virrata kauttani ja tehdä taikojaan. Samalla elämän aallot huuhtovat lähelläni olevien ihmisten elämään ja antavat heille ehkä sen pienen tuuppauksen kohti heidän sielunsuunnitelmansa mukaisia valintoja. Ja kun puolisoni tai ystäväni valitsee itsensä, virtaa elämä hänen kauttaan myös minun energiakenttääni ja tuuppaa minua hyvään suuntaan. Itsensä valitseminen ei tarkoita muita huomioimatonta itsekkyyttä, vaan tervettä rakkautta itseään kohtaan, joka heijastuu aina myös ympärillämme olevien ihmisten elämään hyvällä tavalla.

Valitse itsesi, valitse rakkaus, valitse olla kiltti muille, valitse ananasjäätelö, valitse jättää työ, jossa et enää viihdy, valitse sanoa ei, valitse sanoa kyllä. Älä jätä sivuja kääntämättä, sillä jokainen valinta vie eteenpäin omassa seikkailussasi ja parhaat jutut on aina edessäpäin.

Tänään valitsen joogan ja siivouksen, valitsen leipoa, valitsen olla läheisteni kanssa ja valitsen olla kiitollinen omasta kodista ja rakkaista ihmisistä. Mikä on sinun valintasi tänään?

Essi 🌟

Herkkä Herkempi HSP

Highly sensitive beings suffer more but they also love harder, dream wider and experience deeper horizons and bliss. When you’re sensitive, you’re alive in every sense of the word in this wildly beautiful world. Sensitivity is your strength. Keep soaking in the light and spreading it to others.

-Victoria Erickson

Jos katselet joskus kukkia niityllä, mietitkö koskaan kuinka erilaisia ne ovat keskenään? Jokainen kukka on äärimmäisen kaunis ja täydentää toista. Yhdessä kukat muodostavat kokonaisuuden, joka rikkoontuisi, jos yksikin puuttuisi joukosta. Jos herkkä ihminen olisi kukka, se vaatisi juuri sopivat kasvuolot, paljon valoa, lämpöä ja tilaa ympärilleen. Rikkaruohoihin se tukehtuisi helposti, ei osaisi välttämättä ottaa omaa tilaansa, vaan kuihtuisi hiljalleen toisten jalkoihin. Myös pimeys ja kylmyys piinaisivat herkkää, se kestäisi niitä vahvempia lajitovereitaan huonommin. Mutta oikeissa olosuhteissa herkkä kukoistaisi niin, että kaikki ihastelisivat sen kauneutta ja säteilyä ja vain pelkkä herkän läsnäolo loisi rauhaa ja hyvää oloa ympärilleen.

Erityisherkkyydestä on puhuttu viime vuosina paljon ja luulen että monia aihe jo hieman ärsyttää ja kyllästyttää. Meille, jotka tunnistamme itsemme erityisherkiksi, on ollut suunnattomasti apua siitä, että opimme ymmärtämään itseämme paremmin ja ottamaan sitä kautta ehkä myös paremmin vastuuta omasta hyvinvoinnistamme. Herkkyyden ei pitäisi olla diagnoosi, jonka taakse voi vetäytyä aina tiukan paikan tullen. Haluaisin nähdä sen ennemminkin ominaispiirteenä, jonka kanssa voi oppia elämään ja jonka ymmärtäminen auttaa ihmistä ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan. Herkkä ei ole parempi tai huonompi kuin vähemmän herkkä, vain erilainen. Herkkyys voi olla vahvuus ja voimavara silloin, kun sen kanssa on oppinut elämään ja kunnioittamaan sitä omana erityispiirteenään. Samalla tavalla kuin vaikkapa määrätietoisuus on vahvuus toiselle, kunhan sitä käyttää toisia kunnioittaen ja valjastaa sen oikeisiin tarkoituksiin.

Olen itse ollut äärimmäisen herkkä pienestä saakka, saan aikalailla täydet pisteet jokaisesta erityisherkkyystestistä ja isäni kutsui minua pienenä Eppu Epänormaaliksi äärimmäisyyksiin menevän empatiakykyni vuoksi. Herkkyys ilmenee jokaisen kohdalla varmasti hieman eri tavalla ja voin luonnollisesti puhua vain omasta kokemuksestani. Minulle todella monet ympärillä olevat ärsykkeet tuntuvat monesti liiallisilta, väsyttävät ja vievät energiaani. Minun on vaikea kestää kovaa ääntä, kirkkaita tai välkkyviä valoja, syvää pimeyttä, kiirettä ja hektisyyttä, huutoa tai riitelyä, suuria ihmismassoja, väkivaltaviihdettä, stressiä, paineita, ristiriitoja tai mitä tahansa, joka tuntuu aisteilla ja keholla liialliselta. Väsyn helposti ja tarvitsen paljon omaa aikaa, hiljaisuutta ja latautumista. Olen sosiaalinen introvertti ja edelleen välillä unohdan ottaa tarpeeksi aikaa itselleni, koska maailmassa on niin paljon kaikkea kivaa. Silloin minusta tulee ärtynyt ja kiukkuinen, itsekäs ja lapsellinen, kun sisäinen ääni siellä huutelee tarpeitaan.

Uskon, että herkät ihmiset aistivat muita paremmin myös energioita. Matalalla värähtelevät, raskaat energiat väsyttävät herkän ihmisen nopeasti, koska hänellä on kyky aistia energioita ympärillään ja tiedostamattaan ottaa energiakenttäänsä osa noista energioista. On siis hyvä olla tietoinen siitä millaisiin paikkoihin, ilmapiiriin ja energioihin itseään vie ja opetella suojaamaan omaa energiaansa. Herkän ihmisen energia on monesti aika hienovärähteistä ja sen takia ympärillä oleva raskaampi energia saattaa helposti uuvuttaa. Energiahoito, jooga, luonnossa oleskelu, meditaatio tai mikä tahansa itseään voimaannutta asia tuo aina takaisin omaan energiaan.

Kuten kaikilla asioilla universumissa, myös herkkyydellä on valonsa ja varjonsa. Jos ei ole vielä ymmärtänyt omaa herkkyyttään, vaan pitää sitä kiusallisena ja ärsyttävänä vikana itsessään ja itseään vääränlaisena, eikä kunnioita omia tarpeitaan, voi herkkyys johtaa uupumukseen, masennukseen tai fyysisiin sairauksiin. Keho ja mieli kertovat kyllä, jos joku on vialla, aina uudelleen ja uudelleen, niin kauan kunnes kuulemme. Lempeys ja kärsivällisyys vievät pitkälle. Kun antaa herkkyyden olla osa itseään ja kunniottaa sitä, voi se viedä omannäköiseen elämään, jossa onnellisuus ja hyvinvointi ovat läsnä kaiken aikaa ja valinnat kumpuavat suoraan sydämestä.

 

Ole rohkeasti juuri sitä mitä olet ja anna valosi loistaa!
Essi

Lisätietoa erityisherkkyydestä (HSP=Highly Sensitive Person) löydät mm. näiltä sivuilta:
erityisherkat.fi
hsperson.com

Päästänkö irti?

You must learn to let go. Release the stress. You were never in control anyway. -Steve Mariboli

 

let-go

Kirjoitin tämän kirjoituksen jo jonkin aikaa sitten, mutta jostain syystä minusta tuntui ettei se ollut vielä valmis, jotain puuttui. Ja jotain puuttui. Alkuperäisen kirjoitukseni jälkeen tuli tieto ystävän kuolemasta, tuli äärimmäinen kokemus omien pelkojen kohtaamisesta ja tuli oivallus laskea irti hallinnan tarpeesta. Vapaapudotus.

Tuli myös kaksi viikkoa sitten menolipun kanssa maailmalle lähteneen poikani blogikirjoitus, joka pohtii aivan samaa teemaa loistavasti kiteytetysti:
”Jos olemme olemassa tuntemassamme todellisuudessa, joka on tietääksemme ääretön ja ikuinen, niin miksi sitten murehdimme niin paljon jostain vain hetkellisesti katoavasta? Asiat joista huolehdimme, ovat vain luomiamme käsitteitä, jotka menetämme tai saamme, näkökulmasta riippuen. ”

Me olemme ihmisiä, sieluja ja henkiä ihmisen kehossa, inhimillisiä ja sen vuoksi turvaa kaipaavia. Asioihin, arvoihin, tavaroihin, oppeihin, uskomuksiin, rahaan tai muihin ihmisiin takertuminen luo meille turvallisuuden tunnetta. Meillä on tarve kontrolloida elämää ja ripustautua huoliimme. Joskus tarvitsemme elämäämme ulkoisia turvarakenteita, mutta jos elämämme rakentuu pääasiassa ulkoisten asioiden varaan ja kaikki elämässämme on kontrolloitua ja huolten värittämää, emme koskaan pääse näkemään omaa voimaamme. Oma voimamme on ääretöntä ja pysyvää, jotain joka on aina ollut meissä, ehkä syvällä kerrosten alla, mutta ei koskaan täysin kadoksissa.

Me takerrumme, pidämme kiinni, koska on pelottavaa laskea irti. Usein uimme mieluummin paikallaan seisovassa tunteiden liejussa kuin sukellamme tuntemattomaan kirkkaaseen veteen. Vain koska lieju on tuttua ja turvallista. Muutos pelottaa, koska kukaan ei takaa että sukellus tuntemattomaan on meille hyväksi. On vain luotettava ja uskallettava. Myös kehomme tuntee taakan painon, se muuttuu jäykäksi, tulee kipeäksi kaikesta taakasta, koska emme halua laskea irti, emme uskalla hellittää. Mielemme tahtoo pitää kiinni ja uskottelee meille, että niin on parasta.

Keho on aina mieltä viisaampi, mieli voi kehitellä tarinoita ja valehdella, keho ei. Keräämme elämämme aikana kehoomme liudan tunteita, joita emme ole uskaltaneet kokea ja pidämme kiinni näistä tunteista, usein tiedostamatta. Irtipäästäminen tunteista ja niiden kohtaaminen on pelottavaa. Vanhoista tunteista irtipäästämiseen tarvitaan joskus miljoonia uloshengityksiä ja siihen on syytä suhtautua kunnioituksella. Kiirettä ei ole, elämä on eteenpäin kulkeva prosessi ja olet polullasi juuri siinä kohdassa, jossa sinun nyt kuuluu olla.

Pidämme kiinni myös tavaroista, perustamme arvomme kalliisiin esineisiin tai hamstraamme kotimme täyteen turhaa tavaraa. Tavarat ja omistaminen tuottavat turvaa ja mielihyvää, ja saavat meidät ehkä unohtamaan sen, mitä emme itsessämme halua kohdata. Emme tarvitse kymmentä paria farkkuja tai keittiötä täynnä laitteita. Turha roina vie valtavasti energiaa. Arvomme ei myöskään perustu kalliiseen kotiin tai merkkilaukkuun, sillä niillä ei ole mitään tekemistä todellisen itsemme kanssa.

Pidämme kiinni ihmissuhteista, vaikka joidenkin suhteiden on ehkä määrä olla vain pikaisia kohtaamisia. Tarvitsemme yhteyttä toisiin ihmisiin ja rakkaudellisia suhteita, lyhyitä tai elämän mittaisia, mutta joskus pidämme kiinni liian lujaa. Viemme happinaamarin toiselta, koska kuvittelemme tarvitsevamme toista ihmistä pysyäksemme hengissä. Voisimmeko laskea irti tarpeesta kontrolloida ihmissuhteitamme ja antaa tilaa vapaalle ja soljuvalle rakkauden energialle? Luottaen, että universumi tietää paremmin ja kohtaamme ja saamme elämäämme juuri oikeat ihmiset.

Pidämme kiinni uskomuksista ja arvoista, mielen malleista ja rakenteista. Nämä ovat kaikki meille äärimmäisen tärkeitä ja tarvitsemme niitä. Joskus mielemme rakenteet tai uskomuksemme kuitenkin estävät meitä elämästä onnellista elämää, sitovat meitä vanhaan, eivät enää palvele meitä. Saatamme tarvita apua ja paljon työtä ja aikaa mielen rakenteiden uudelleen ohjelmoinnissa tai uskomustemme muuttamisessa, mutta se on silti matka, jolle kannattaa lähteä.

Itse olen viime vuosina laskenut irti lähes kokonaisesta elämästä, tehnyt hartiavoimin töitä itseni kanssa löytääkseni omaa ääntäni ja syvintä olemustani. Löytänyt pinnan alla uinuneita tunteita ja uskomuksia, jotka estävät minua olemasta onnelllinen. Matka on ollut lievästi sanottuna haasteellinen, enemmänkin vaellus autiomaan halki ilman vettä -tyyppinen reissu, ei niinkään all inclusive allasbaareineen. Matka, jolle lähdetään kun on pakko, ei enää vaihtoehtoa, koska jokainen tervejärkinen valitsee mieluummin allasbaarin. Mutta kun siitä matkasta selviää, tietää ettei enää ole hätää, koska se turva, joka löytyy sisältämme, on pysyvää.

Laskemalla irti teemme samalla tilaa uudelle, teemme tilaa sielullemme tulla kuulluksi, teemme tilaa itsellemme olla juuri se ihminen, joka meidän kuuluukin olla. Irtipäästämällä kevennämme oloamme ja energiaamme. Mistä sinä voisit laskea irti, mistä sinun olisi aika luopua, mikä elämässäsi ei enää palvele sinua tai mistä on vain tullut aika laskea irti, niin kipeää kuin se teekeekin? Uuden vuoden ja uuden ajan lähestyessä, on hyvä miettiä mistä haluat laskea irti, mitä ottaa mukaasi tulevaan vuoteen ja mikä saa sielusi laulamaan.

Essi ♡

Rakastamisen vaikeudesta

Minä rakastan sinua. Ja miten vaikeaa se onkaan, rakastaa toista ehdoitta, ilman odotuksia, ilman vaatimuksia, antaen toisen olla vapaa ja ilman yritystä muuttaa toista haluamakseen. Se sama vaikeus löytää tiensä kaikenlaiseen rakkauteen. Suhteessa ystäviimme, lapsiimme, vanhempiimme, sisaruksiimme ja ennen kaikkea romanttisessa rakkaudessa, rakkauden muodoista ehkä haastavimmassa ja vaikeimmassa. Minä rakastan sinua. Mutta rakastanko kuitenkaan, jos haluaisin sinun olevan toisenlainen, haluaisin sinun tekevän asioita toisin tai haluaisin sinun käyttäytyvän toisin. Silloinhan kyse ei enää ole minun puhtaasta rakkaudestani sinua kohtaan, vaan minusta, siitä mitä minä haluan ja tarvitsen sinulta.

Pystyykö kukaan inhimillinen ihminen rakastamaan toista täysin ehdoitta? Vanhemman rakkaus lapseen on varmasti lähimpänä puhdasta, ehdotonta rakkautta, joka säilyy aina jossain muodossa, tapahtui mitä tahansa. Mutta myös vanhempina me asetamme lapsillemme odotuksia ja ehtoja. Lapset tarvitsevat rajoja ja ohjausta saadakseen kasvaa turvallisesti aikuisiksi, mutta kaikkein eniten he tarvitsevat ehdotonta rakkauttamme. Tosiasiassa meidän lapsemme eivät ole meidän, eikä ole meidän tehtävämme elää elämäämme lastemme kautta. Lapsillamme on omat unelmansa, oma elämäntehtävänsä ja on surullista, jos me vanhempina tukahdutamme lapsiemme ainutlaatuisuuden ja yritämme pakottaa heidät haluamaamme muottiin. Lapsemme ovat valinneet syntyä tähän maailmaan ja tähän elämään kauttamme ja se on mitä suurinta rakkautta. Lapsillamme on vapaus ja oikeus valita mitä he elämältään haluavat ja oikeus oppia kuulemaan omaa sieluaan, sen syvimpiäkin kuiskauksia.

Romanttisessa rakkaudessa me itse valitsemme rakkautemme kohteen. Jokin meissä saa meidät rakastumaan juuri tietynlaiseen ihmiseen. Valintamme on aina oikea siinä hetkessä, koska parisuhteessa haemme itsellemme peiliä, toista ihmistä, joka tuo näkyviin sen hetkisen kasvunpaikkamme ja osoittaa keskeneräisyytemme ehkä kipeämmin kuin kukaan toinen. Ja sitähän me olemme kaikki, keskeneräisiä ja prosessissa, jalostumassa parhaaksi versioksi omasta itsestämme. Osa parisuhteistamme on lyhyempiä, eikä merkityksellinen suhde läheskään aina kestä koko elämää. Toisilla meistä sielunsuunnitelmaan kuuluu kasvaa yhdessä puolison kanssa koko tämä elämä, toisilla yhden elämän mittaiselle matkalle kuuluu useampi merkittävä parisuhde.

Parisuhde on kaikessa kauneudessaan ja raastavuudessaan ennenkaikkea tilaisuus tulla omaksi itseksemme, nähdä toisen heijastamat kipeätkin kohdat itsessämme, ymmärtää miksi toimimme kuten toimimme ja opetella rakastamaan toista ilman ehtoja, ilman vaatimuksia. Rakastaa toista omana itsenään, kaikkine epätäydellisyyksineen ja haavoineen, rakastaa vain, koska hän on hän, opettelemassa aivan samoja asioita kuin minäkin, tehden parhaansa kussakin hetkessä ja rakastaen minua.

loveVoimme olla täydellisen onnellisia vain, kun sielumme saa kulkea vapaana. Kaikkein suurinta rakkautta on rakastaa toista rinnalla kulkien, jakaen elämänsä yhdessä toisen kanssa ja samalla toista ihmistä ja hänen vapauttaan kunnioittaen. Oli kyse mistä rakkauden muodosta tahansa, toisen ihmisen kunnioittaminen ja hänen ainutlaatuisuutensa näkeminen ja arvostaminen ovat äärimmäisen tärkeitä. Kannamme jokainen mukanamme omia haavojamme ja reagoimme usein tiedostamattamme juuri noiden haavojen kautta kanssakäymisessä meille kaikkein rakkaimpien ihmisten kanssa. Toimimme tavalla, jota emme itsekään usein ymmärrä, ja satutamme sekä itseämme että meille niin rakasta ihmistä. Tie vapaampaan ja onnellisempaan elämään ja aitoon rakkauteen kulkee näiden kipupisteiden läpi, mutta se vaatii meiltä paljon. On uskallettava katsoa itseään täysin paljaana, on nähtävä varjonsa ja kohdattava kipunsa, opittava ymmärtämään itseään ja lopuksi, rakastamaan itseään ehdoitta, ilman vaatimuksia, vain koska minä olen minä. Minä rakastan itseäni, minä rakastan sinua.

Essi <3

Kuinka löytää oma voimansa?

You have always had the power my dear, you just had to learn it yourself.
-The Wizard of Oz

powerMeillä jokaisella on elämässämme kasvukohtia, niitä kipeitä sokeita pisteitä, joihin törmäämme yhä uudelleen ja uudelleen. Mitä enemmän avaudumme itsellemme ja heräämme näkemään elämää laajemmasta perspektiivista, sitä syvemmin ja tietoisemmin törmäämme näihin kasvukohtiin. Maailmankaikkeus ravistelee meitä hereille ja kohti kasvua aina sopivan hetken tullen, asettaen polullemme haasteita erilaisten vastoinkäymisten ja hankalalta tuntuvien ihmisten muodossa. Kunnes sitten eräänä päivänä boom, ehkä ymmärrämme ja näemme asiat täysin kirkkaina. Todellisuudessa universumi on käyttänyt tähän herättelyyn jo pitkän aikaa, ja olemme kerros kerrokselta saaneet nähdä ja ymmärtää omat kipupisteemme ja kasvupaikkamme. Ja vaikka kasvumme onkin elämän mittainen prosessi, olemme ehkä päässeet askeleen lähemmäs oman sielumme totuutta.

Suurin henkilökohtainen kasvupaikkani on ollut oman voimani löytäminen ja omassa voimassani ja energiassani vahvasti pysyminen. Kilttinä, miellyttämisenhaluisena ja rauhaa rakastavana ihmisenä olen miljoonat kerrat asettunut mieluummin kynnysmatoksi kuin avannut suuni kertoakseni oman mielipiteeni tai puolustaakseni itseäni tai minulle tärkeitä asioita. Edelleen olen tuolla polulla, joka vie minua kohti itsenäistä, itseään kunnioittavaa ja rakastavaa, vahvaa naista, joka tiedän sisimmässäni olevani. Tänään olen kuitenkin askeleen lähempänä tuota naista ja kiitän siitä ennen kaikkea itseäni ja kaikkia opettajiani, niitä ihmisiä, jotka olen kokenut hankalina, ilkeinä tai voimaani vievinä. Olen tarvinnut kaikki nuo opetukset löytääkseni sen, mikä on koko ajan ollutkin sisälläni, oman voimani.

Oman voimamme löytämiseen voi kulua joskus koko elinikämme ja jos emme tämän elämän aikana ole valmiita kutsua kuulemaan, jatkuu tarina ja opetus seuraavassa elämässä. Ja kuitenkin, olemme juuri nyt siinä kohtaa missä meidän kuuluukin olla. Olemme tarvinneet kaikki nämä vuodet kypsyäksemme rauhassa ja löytääksemme oman totuutemme tässä totuuksia täynnä olevassa maailmassa. Meidän totuutemme myös muuttuu ja kasvaa edelleen, me jatkamme omaa henkistä kasvuamme ja tulee uusia kasvupaikkoja. Mutta juuri nyt olemme kaikki oikeassa kohtaa omaa elämäämme.

Jokainen meistä tarvitsee omaa voimaansa ja elämä tarjoaa meille kaikille oppaita ja työkaluja matkan varrelle, jotta löytäisimme ja omistaisimme oman voimamme ja näkisimme oman kauneutemme ja valomme. Kaikkein hankalimmilta ja inhottavimmilta tuntuvat tilanteet ja ihmiset ovat yleensä juuri noita oppaitamme, mutta voi olla että tarvitsemme hieman välimatkaa asioihin, ennenkuin pystymme näkemään ne opetukset ja viisaudet, jotka tilanteisiin kätkeytyvät. Oppaitamme ovat myös läheiset ihmisemme, jotka monesti auttavat meitä peilamaan ja näkemään asiat selkeämmin, rohkaisevat meitä polullamme ja ovat tukenamme silloin kun sitä tarvitsemme.

Minulle yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista elämän tarjoamista työkaluista oman voimani löytämiseen on ollut jooga, joko fyysisenä asanaharjoituksena, hengitysharjoituksena, meditaationa tai joogafilosofian tarjoamana elämänohjeena. Joogaharjoitus tuo meidät vääjäämättä lähemmäs omaa todellista itseämme, paljastaen ehkä heikkoutemme, mutta tarjoten samalla myös vastauksen ja avun tiellämme kohti mielenrauhaa ja rakkautta. Joogaharjoitus vahvistaa ja avaa kehoamme, auttaa energioitamme virtaamaan esteettömämmin, kirkastaa ja rauhoittaa mieltä ja auttaa meitä ennen kaikkea avautumaan sille mikä on todellista ja tärkeää. Jooga on yhdistymistä, liikkeen ja hengityksen, kehon ja mielen, sielun ja ulkoisen olemuksemme liittoutumista yhdeksi kauniiksi kokonaisuudeksi.

Meillä on jokainen päivä uusi mahdollisuus ottaa askeleita polullamme kohti voimaantumista ja oman rakkaudellisen voimamme käyttöönottoa. Oma voimamme auttaa meitä seisomaan vakaana myrskynkin keskellä, kunnioittamaan ja rakastamaan itseämme ja sanomaan EI silloin, kun rajojamme loukataan tai muuten koemme sen tarpeelliseksi. Oma voimamme on mitä suurinta rakkautta itseämme ja muita kohtaan.

May the force be with you <3
Essi