You must learn to let go. Release the stress. You were never in control anyway. -Steve Mariboli
Kirjoitin tämän kirjoituksen jo jonkin aikaa sitten, mutta jostain syystä minusta tuntui ettei se ollut vielä valmis, jotain puuttui. Ja jotain puuttui. Alkuperäisen kirjoitukseni jälkeen tuli tieto ystävän kuolemasta, tuli äärimmäinen kokemus omien pelkojen kohtaamisesta ja tuli oivallus laskea irti hallinnan tarpeesta. Vapaapudotus.
Tuli myös kaksi viikkoa sitten menolipun kanssa maailmalle lähteneen poikani blogikirjoitus, joka pohtii aivan samaa teemaa loistavasti kiteytetysti:
”Jos olemme olemassa tuntemassamme todellisuudessa, joka on tietääksemme ääretön ja ikuinen, niin miksi sitten murehdimme niin paljon jostain vain hetkellisesti katoavasta? Asiat joista huolehdimme, ovat vain luomiamme käsitteitä, jotka menetämme tai saamme, näkökulmasta riippuen. ”
Me olemme ihmisiä, sieluja ja henkiä ihmisen kehossa, inhimillisiä ja sen vuoksi turvaa kaipaavia. Asioihin, arvoihin, tavaroihin, oppeihin, uskomuksiin, rahaan tai muihin ihmisiin takertuminen luo meille turvallisuuden tunnetta. Meillä on tarve kontrolloida elämää ja ripustautua huoliimme. Joskus tarvitsemme elämäämme ulkoisia turvarakenteita, mutta jos elämämme rakentuu pääasiassa ulkoisten asioiden varaan ja kaikki elämässämme on kontrolloitua ja huolten värittämää, emme koskaan pääse näkemään omaa voimaamme. Oma voimamme on ääretöntä ja pysyvää, jotain joka on aina ollut meissä, ehkä syvällä kerrosten alla, mutta ei koskaan täysin kadoksissa.
Me takerrumme, pidämme kiinni, koska on pelottavaa laskea irti. Usein uimme mieluummin paikallaan seisovassa tunteiden liejussa kuin sukellamme tuntemattomaan kirkkaaseen veteen. Vain koska lieju on tuttua ja turvallista. Muutos pelottaa, koska kukaan ei takaa että sukellus tuntemattomaan on meille hyväksi. On vain luotettava ja uskallettava. Myös kehomme tuntee taakan painon, se muuttuu jäykäksi, tulee kipeäksi kaikesta taakasta, koska emme halua laskea irti, emme uskalla hellittää. Mielemme tahtoo pitää kiinni ja uskottelee meille, että niin on parasta.
Keho on aina mieltä viisaampi, mieli voi kehitellä tarinoita ja valehdella, keho ei. Keräämme elämämme aikana kehoomme liudan tunteita, joita emme ole uskaltaneet kokea ja pidämme kiinni näistä tunteista, usein tiedostamatta. Irtipäästäminen tunteista ja niiden kohtaaminen on pelottavaa. Vanhoista tunteista irtipäästämiseen tarvitaan joskus miljoonia uloshengityksiä ja siihen on syytä suhtautua kunnioituksella. Kiirettä ei ole, elämä on eteenpäin kulkeva prosessi ja olet polullasi juuri siinä kohdassa, jossa sinun nyt kuuluu olla.
Pidämme kiinni myös tavaroista, perustamme arvomme kalliisiin esineisiin tai hamstraamme kotimme täyteen turhaa tavaraa. Tavarat ja omistaminen tuottavat turvaa ja mielihyvää, ja saavat meidät ehkä unohtamaan sen, mitä emme itsessämme halua kohdata. Emme tarvitse kymmentä paria farkkuja tai keittiötä täynnä laitteita. Turha roina vie valtavasti energiaa. Arvomme ei myöskään perustu kalliiseen kotiin tai merkkilaukkuun, sillä niillä ei ole mitään tekemistä todellisen itsemme kanssa.
Pidämme kiinni ihmissuhteista, vaikka joidenkin suhteiden on ehkä määrä olla vain pikaisia kohtaamisia. Tarvitsemme yhteyttä toisiin ihmisiin ja rakkaudellisia suhteita, lyhyitä tai elämän mittaisia, mutta joskus pidämme kiinni liian lujaa. Viemme happinaamarin toiselta, koska kuvittelemme tarvitsevamme toista ihmistä pysyäksemme hengissä. Voisimmeko laskea irti tarpeesta kontrolloida ihmissuhteitamme ja antaa tilaa vapaalle ja soljuvalle rakkauden energialle? Luottaen, että universumi tietää paremmin ja kohtaamme ja saamme elämäämme juuri oikeat ihmiset.
Pidämme kiinni uskomuksista ja arvoista, mielen malleista ja rakenteista. Nämä ovat kaikki meille äärimmäisen tärkeitä ja tarvitsemme niitä. Joskus mielemme rakenteet tai uskomuksemme kuitenkin estävät meitä elämästä onnellista elämää, sitovat meitä vanhaan, eivät enää palvele meitä. Saatamme tarvita apua ja paljon työtä ja aikaa mielen rakenteiden uudelleen ohjelmoinnissa tai uskomustemme muuttamisessa, mutta se on silti matka, jolle kannattaa lähteä.
Itse olen viime vuosina laskenut irti lähes kokonaisesta elämästä, tehnyt hartiavoimin töitä itseni kanssa löytääkseni omaa ääntäni ja syvintä olemustani. Löytänyt pinnan alla uinuneita tunteita ja uskomuksia, jotka estävät minua olemasta onnelllinen. Matka on ollut lievästi sanottuna haasteellinen, enemmänkin vaellus autiomaan halki ilman vettä -tyyppinen reissu, ei niinkään all inclusive allasbaareineen. Matka, jolle lähdetään kun on pakko, ei enää vaihtoehtoa, koska jokainen tervejärkinen valitsee mieluummin allasbaarin. Mutta kun siitä matkasta selviää, tietää ettei enää ole hätää, koska se turva, joka löytyy sisältämme, on pysyvää.
Laskemalla irti teemme samalla tilaa uudelle, teemme tilaa sielullemme tulla kuulluksi, teemme tilaa itsellemme olla juuri se ihminen, joka meidän kuuluukin olla. Irtipäästämällä kevennämme oloamme ja energiaamme. Mistä sinä voisit laskea irti, mistä sinun olisi aika luopua, mikä elämässäsi ei enää palvele sinua tai mistä on vain tullut aika laskea irti, niin kipeää kuin se teekeekin? Uuden vuoden ja uuden ajan lähestyessä, on hyvä miettiä mistä haluat laskea irti, mitä ottaa mukaasi tulevaan vuoteen ja mikä saa sielusi laulamaan.
Essi ♡