Kun en enää ole se, joka olin, enkä vielä ole se, joksi olen muuttumassa. Olen välitilassa, jossain, missä vanhat mallit ja vanha minä eivät enää päde. Tunnistan uuden, tunnistan muutoksen, se leijailee edessäni energiana leikitellen ja kutsuu minua mukaansa. Tarvitsen kuitenkin aikaa, tarvitsen turvallisen välitilani, jotta saan rauhassa totutella uuteen minääni, uuteen olooni.
Kun antautuu elämälle ja kasvulle, kokee väistämättä muutoksia, joissa vanha tippuu pois ja tekee tilaa uudelle. Vanhasta kuoriutuminen on usein tuskallista, sekin kuuluu kasvun prosessiin. Vanhan ja uuden väliin jää tila, jossa suurin osa vanhaa on jo tippunut pois ja uusi odottelee jossain edessäpäin, muttet vielä oikein saa siitä otetta.
Välitila on kuin olisi lentokentän odotustilassa, tietämättä minne tai milloin lento lähtee, ilman mahdollisuutta palata takaisin. On vain odotettava kärsivällisesti omaa lentoon lähtöään. Joskus välitila turruttaa, joskus se saa raivon partaalle, toisinaan taas toiveikkaaksi, kun tunnistaa uuden läheisyyden vahvana hetken aikaa.
En usko minkään suuren sisäisen muutoksen olevan mahdollinen ilman välitilaa. Se on aikalisä, joka suojaa meitä kipuillessamme vanhasta luopumisen ja uuden syntymän keskellä. Sielusi ja sydämesi aistivat jo vahvasti uuden energian, mutta kehosi ja mielesi tarvitsevat aikaa sopeutuakseen muutokseen.
Oikeasti tuo uusi on sielullesi ja sydämellesi täysin tuttua, se on aidointa sinua. Uusi on se, joka olit ennenkuin elämä tapahtui, ennenkuin maailman pelot ja kylmyys ja yksinäisyys saivat sinusta osasen. Uusi on se, joka loistaa kirkkaasti sisälläsi, kaikki mistä unelmoit ja kaikki lahjasi, joita sielusi haluaa maailmalle ilmentää.
Älä siis pelkää tai tuomitse välitilaa, vaan tiedä, että se suojelee sinua muutoksen keskellä. Siellä missä on välitila, on myös suuri muutos. Asiat järjestäytyvät pinnan alla, näkymättömissä. Uusi ja kaunis rakentuu koko ajan ja jonain päivänä tunnistat että olet se, joksi olet ollut tulossa kaikki nämä vuodet.
Rakkaudella,
Essi